Kärsivällisyyttä.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että autokatoksen runko on alkaa olla valmis. Hommaa siinä on ollutkin, kun mieheni on jääräpäisesti yksin (vaikka apuakin olisi tarjolla) tehnyt sitä iltaisin töiden jälkeen. Onneksi edes kattotuolien nostamiseen hän otti isänsä avukseen. 

Itselläni ei ole oikeastaan mitään tekemistä ollut, mikä on todella turhauttavaa. Tuntuu, että jos voisin auttaa, niin saataisiin nopeampaa valmiiksi. Kärsivällisyyttä minun pitäisi harjoitella... Mutta, kun kaikissa pikkujutuissakin kestää niin kauan, kun yksin tekee. Ja on niin paljon sellaisia vaiheita, joista en tiedä ja sitten niissä meneekin yllättävän kauan. 

No eihän meillä kiire ole mihinkään... Taitaa autotallin maalaaminen jäädä kuitenkin ensi kesään, kun ilmat kylmenee niin nopeasti. 

Hirveästi on sisustusjutut olleet mielessä viime aikoina, voisin kirjotella joku päivä taas jotain siihen liittyvää. :)